perjantai 4. heinäkuuta 2014

Maailman vegaanipääkaupunki, Berliini

Kotiuduin eilen muutaman päivän mittaiselta reissulta Berliiniin. Kävin siellä edellisen ja ensimmäisen kerran keväällä 2012. Tuolloin kärsin kivuliaasta välilevynpullistumasta ja jokainen kävelty askel oli kuin pieniä tikareita olisi juossut jalkaa pitkin. Mutta silti kävely jostain syystä teki hyvää, keväinen Berliini oli kauneimmillaan ja matkasta jäi niin hyvä mieli, että mielessä poltteli päästä sinne uudelleen.

Viime kerralla hotellimme sijainti oli niin hyvä, että etsimme majoitusta samalta alueelta uudelleen. Majoituimme Swissôteliin aivan Zoologische Gartenin lähelle, ja lisäksi metrolinjan U1 asema Kurfürstendamm oli ihan hotellin vieressä. Sillä pääsi suoraan Warchauer Strasselle, josta kipitti parissa minuutissa sillan yli Veganziin, pelkästään vegaanisia elintarvikkeita myyvään kauppaan, jonka yhteydessä oli myös Goodies-kahvila. Tuolla syötiin muutamaan otteeseen kakkuja, bageleita, smoothieita ja muuta hyvää. Kyllä aamiaisellakin voi kakkua syödä, eikö vain?


Kakuista osa oli raakakakkuja ja osa ihan paistettuja, perinteisiä kakkuja.


Happy Cow listaa Berliiniin yli kaksisataa ravintolaa ja kahvilaa, joista saa vegaanista ruokaa tai jotka ovat "vegan-friendly". Näiden vegeystävällisten ravintoloiden menuissa oli siis valmiiksi vegaanisia vaihtoehtoja ja henkilökunta tuntee käsitteen. Noiden Happy Cow:ssa listattujen lisäksi kaupungissa kulkiessa kyllä lähes joka toinen pieni katukeittiö tai grilli myy vähintään falafeleja tai muuta kasvissyöjälle sopivaa purtavaa. Ja kun hintatasokin on huokea, niin runsaudenpula oli ainoa ongelma. Etukäteen oltiin tsekattu pari paikkaa, jossa halutaan ainakin käydä, ja loput jätettiin sitten paikan päällä tarkistettavaksi. Ja käveltyä tuli paljon! FitBit-aktiivisuusmittari laski päivittäisen askelmäärän 30 000 paikkeille, vaikka metrolla ja junallakin pörrättiin. Pitihän ne kaikki syödyt kakut muuntaa käyttökelpoiseksi energiaksi :).

Näissä paikoissa kävimme syömässä:

Yellow Sunshine - lähin metroasema on U1-reitin Görlitzer Bahnhof. Tämä on vegaaninen "mäkkäri", ja itse söin burgerin seitanpihvillä ja join jonkun bio-colan (joka hyvää mielikuvitusta käyttäen muistutti kolajuomia).  Muu seurue tilasi burgerien oheen myös ranskanperunoita, jotka ilmeisesti paistetaan ainakin osittain kuoren kanssa. Parilla eurolla tuli sellainen vadillinen ranskalaisia, että itsekin niitä sitten napsin ja mukavan rapsakoita olivat.

Grilliruokaa


Aamiainen Bistro Bardotissa, joka olikin itse asiassa Almodovar-hotellin ravintola. Kyseinen hotelli on "veggie-friendly" ja ratsastaa bio-/luomuystävällisellä maineella, se näkyi myös jollain tavalla aamiaisella. Vegaaniset vaihtoehdot oli merkitty erikseen ja aamiaispöytä oli aika pitkälti luomutuotteista koostettu. Buffet-aamiaisen hinta oli 14 euroa/hlö ja kyllä sillä sai ihan tarpeeksi vastinetta rahoille. Selkeästi se kyllä hävisi Cafe Morgenrotille, jossa söimme edellisellä reissullamme, mutta se ei ole auki arkiaamuisin.

Aamiaista Bistro Bardotissa: vegaanista "munakokkelia", "makkaraa", tofua, sämpylää jne.
Lounaaksi söin palan kakkua Veganzin Goodiesissa. Oli niin hurjan iso ja makea pala, että pari viimeistä haarukallista tökki vähän. Ehkä olisi ollut viisaampaa syödä alle jotain kunnon ruokaa.  Hyvää se oli, mutta ei niin hyvää kuin muut kakut tällä reissulla.
Pähkinämoussekakkua. Syö jälkiruoaksi, älä lounaaksi..
Illallisella suuntasimme Vego Foodworldiin ja haaveena oli syödä Hawaii-pizzaa. Mutta kun tein tilausta, niin "we went just out of pineapple". No ananas on juuri se juttu, joten harmitti paljon, mutta päätin ennakkoluulottomana kokeilla kasvispizzaa, jossa oli mm. kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Ei olisi kannattanut. Ei se pahaa ollut, mutta ei mikään elämyskään. Mies oli tyytyväisempi "salami"-pizzaansa.

Muuten Vego on kyllä tosi sympaattinen paikka. Ei todellakaan prameile sisustuksella, mutta sellainen hieman punk-henkinen rento pizza-burger -paikka.

Kasvispizza Vego Foodworld-ravintolassa
Seuraavina aamuina söimme sitten Goodiesissa bagelit, smoothiet ja kakkua. Molemmat saimme vatsamme täyteen yhteensä parilla kympillä. Ei ehkä terveellisin mahdollisin aamiainen, mutta sen kakkuvitriinin edessä ainoa mielessä oleva kysymys oli vain se, että kuinka monta palaa jaksan? Ehkä jos tuolla viettäisi pidemmän aikaa (kuukaudesta eteenpäin), ei olisi tarvetta syödä kakkua joka päivä :D.
Kakut oli siis jaettavaksi, en syönyt yksin kaikkia :D

Täytetty bagel (tofua, hummusta, jotain bbg-kastiketta, kasviksia) ja tomaattitäytteiset tikut

Viimeisen aamiaisen jälkipuolella nautittua
Banaanisoijajäätelöä
Toisena iltana kävelimme ympäri Friedrischainia ja löysimme edellisellä matkalla bongaamamme jäätelökahvilan Il Glacialen. Silloin olimme olleet niin myöhään yöllä liikkeellä, että kahvila oli suljettu, mutta nyt se oli auki ja mies sai kaipaamaansa banaanisoijajäätelöä. Tuolla vierailtiin sitten vielä toistamiseenkin, kun se oli niin hyvää. Ja aivan lähellä, saman kadun päässä on LPG Bio-Markt, "Euroopan suurin Bio-Market", jossa taas vierähti tovi tutkiessa valikoimaa. Jos olisi ollut mahdollista, niin oltaisiin varmaan roudattu parikymmentäkiloa erilaisia pakasteita ja kylmäsäilytystä vaativia elintarvikkeita tuolta Suomeen :D. Nyt sen sijaan vaan ihan yhtä realistisena haaveiltiin, että ostetaan pieni kämppä Berliinistä ja vietetään siellä kaikki vapaa-aika.. Ostin sieltä jäätelön seuraksi palan omenapiirakkaa, ja sekin oli tietysti aivan älyttömän hyvää.

Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä kävimme ravintola Viaskossa. Ajatuksena oli syödä ihan kolmen ruokalajin illallinen, mutta alku- ja pääruoat olivat niin tuhteja, ettei siihen mitään jälkiruokaa enää löytynyt. Jos tuonne vielä eksyy, niin melkein kannattaa syödä alkuruoka TAI pääruoka. Alkuruoaksi tilaamamme keitto oli niin runsas, että siihen vähän leipää ja jälkiruoka, niin ateria on just sopiva. Nyt tilattiin kolme alkupalaa, jotka kaikki jaoimme: jalapeno-"juusto"tikut, porkkanakeitto ja sitten tämä:

Antipastiteller
Ihan järkyttävän suuri maa-artisokka keskellä lautasta odotti teurastajaansa. Sen ympärillä oli tofua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja hieman salaattia. Muutaman palan tuosta artisokasta sain nyhdettyä irti, lankomies auttoi hieman ja lopulta lautanen näytti vain siltä, että artisokka oli räjähtänyt siihen.

Pääruoaksi tilasin Flammkuchenin, joka oli käytännössä melkein sama asia kuin pizza. Mutta esillepano oli kiva. Aivan mielettömän suolainen tuo oli, enkä pystynyt sitä kokonaan syömään. Ja seuraavana aamuna näin peilistä hemmetin isot silmäpussit. Minulla ei siis sellaisia normaalisti ole, vaikka olisin tosi väsynytkin. Mutta nyt ilmeisesti tuo suolamäärä oli hieman liikaa. Onneksi ne siitä katosivatkin aamupäivän aikana..

Flammkuchen. Suosittelen tätä annosta noin kuudelle henkilölle.

Mies söi jonkinlaisen panini-annoksen ja seurueen muut jäsenet risottoa, pasta bolognesea ja gyros-lautasen. Saatiin tuo pasta bolognese pyydettäessä lasten annoksena, ja siinäkin oli kyllä ihan hyvin syötävää vaikka ala-asteikäiselle; nyt sitä yritti parhaansa mukaan tyhjentää kaksivuotias.

Risotto
Panini
Gyros-lautanen: oliiveja, hummusta, salaattia, leipää, soijalihaa ja "tsatsikia"
Viasko on oikein viihtyisä paikka ja siellä voi viettää iltaa ihan muuten vaan, vaikka lautapelien merkeissä. Ketään ei näyttänyt haittaavan, vaikka seurueen lapsi mekasti tavallista äänekkäämmin, ja tarjoilu pelasi mutkattomasti ja ystävällisesti. Viiden henkilön sapuskat alkuruokineen ja juomineen maksoivat hieman päälle 70 euroa, joten ei tuokaan kyllä kallista ollut. Pääruoat olivat siinä kympin luokkaa ja annokset tosiaan isoja.

****

Sen lisäksi, että kaupungista saa vegaani kupunsa täyteen, se on vain niin mukavan rento ja viihtyisä paikka. Olen aika varma, että saksalaisilla on yhtä paljon älyttömiä sääntöjä ja kieltoja kuin suomalaisillakin, mutta maalaisjärjen käyttö vain tuntuu olevan paljon kehittyneempää, eivätkä sivulliset toimi pilkkua viilaavina korttelipoliiseina toisilleen. Edelliskerralla jo fiilistelin sitä, kuinka luonteva osa kaupunkikuvaa koirat olivat. Siellä ne jolkottelevat vapaana omistajiensa kanssa, ja nytkin näin pariinkin otteeseen, kuinka ohitustilanne sujui, jos toinen koira ei halunnut tutustua. Jo kauempaa se osoitti selkeitä "kestä etäällä" -signaaleja lähtemällä kaartamaan kulkureitiltä sivuun. Ja kun sen elekieltä ei häirinnyt omistajan nykivä hihna, niin toinen koira ymmärsi pysyä kauempana, ja vain hienokseltaan haisteli ilmaa takanapäin ohituksen jälkeen.

Näin paljon niin erilaisia koiria, niin sekarotuisia rakkeja, että niiden sukupuussa oli varmaan kaikkien rotujen kirjo edustettuna. Eräässä kaupassa oli vanha vireä vahtikoira, joka yhtäkkiä ryntäsi kadulle haukkumaan. Kauppias puisteli päätään ja päivitteli, ettei koira tottele häntä. Hetken kuluttua koira tulikin takaisin sisälle mielettömän ison luun kanssa :D. Eikä kukaan tehnyt tästä mitään numeroa. Voin kuvitella, mikä haloo Suomessa olisi noussut.. Vähintään nyt joku olisi soittanut iltapäivälehteen, ja olisimme saaneet lukea otsikon "kauhun hetkiä Kontulassa."

Yhtään hyvää kuvaa en kyllä saanut koirista napattua, vaikka tarjolla olisi ollut montakin paikkaa. Jotenkin jäin vain aina ihastelemaan ja hihkumaan, ja keräsin rohkeutta mennä kysymään, saako koiraa silittää. RAPSUTI RAPSUTI!

No joo, kotimaassa on moni asia kuitenkin hyvin, enkä pidä Saksaa minään epäkohdista vapaana paratiisina, mutta etenkin tuo koiriin suhtautuminen on sellainen asia, jonka toivoisin rantautuvan tänne Suomeenkin. Berliinissä tulen kyllä vierailemaan vielä monta kertaa, ja haluan oppia tuntemaan kaupungin hyvin. Ja kuten edelliselläkin kerralla, myös nyt hämmästytin itseni sillä, kuinka nopeasti saksan kielitaitoni aktivoituu siellä, kielen ympäröimänä. Viimeisenä päivänä jo sujuvasti uskalsin tilata ja puhua saksaa, kun ensimmäiset päivät mentiin englannilla. Sitä voi sitten aina sotkea sinne väliin, enkä muutenkaan jaksa välittää, onko joku nyt ein, einen tai einem. Oli kiva istua metrossa ja lukea mainoksia tai uutisia (tv-näytöiltä) ja yhtäkkiä tajuta, että hei, ymmärsin koko jutun. Olen saksaa lukenut yläasteella, lukiossa sekä yliopistossa (ja ala-asteella olin saksan kielen kerhossa), joten onhan se mukavaa, että niiltä oppitunneilta on jotain päähän jäänytkin. Kotiin palattuani näin osittain saksankielisiä uniakin.

Ruokamatkustelu on oikein mukavaa, mutta kotiin ja rutiineihin palaaminen aivan yhtä herkullista. Nyt ei tee kyllä vähään aikaan mieli syödä yhtään kakkua. Vaikka yksittäisiltä övereiltä vältyin, niin ehkä tuo reissu kokonaisuutena tyydytti makeannälän hieman pidemmäksi aikaa :).

Hyvät välineet tekevät ruoan laittamisesta hauskempaa?

5 kommenttia:

  1. Voi pojat! Kylläpä oli syömistä!

    Heti kun kuulin vöneristä niin olen sellaista himonnut. Vanhempani kävivät juuri Berliinissä ja kehotin heitä maistamaan vöneriä, mutta eivätpä sellaista löytäneet.

    Se on mahti fiilis, kun löytää paljon erilaisia ruokia syötäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan vöner. Meilläkin yksi reissulaisista sitä halusi, ja jälkeenpäin kävi ilmi, että aivan tuon Bistro Bardotin lähellä olisi ollut paikka ihan nimeltään Vöner. Mutta eipä tullut testattua.

      Helsingissä on yksi paikka, josta saa vöneriä, nyt en muista nimeä, mutta siellä on tarkoitus käydä joku paikka. Vastaako se sitten aitoa berliiniläistä vöneriä, tjaa-a.

      On tosi kivaa, kun voi ravintolan ruokalistalta tilata mitä vaan, tarkistamatta sen kummemmin. Tosin näihin suomalaisiin "tämän yhden täältä listan lopusta saa vegaanisena, jos jätät tuon ja tämän pois" -annoksiin tottuneena olikin sitten vaikea päättää, kun edessä on yhtäkkiä sen seitsemän eri vaihtoehtoa.

      Poista
  2. Tuo koirakulttuuri kuulostaa hyvältä. Saataispa tänne Suomeen edes jotain tuolta muistuttavaa. Mutta taitaa olla turha toivo.

    Mä oon lukenut saksaa viidenneltä luokalta, eli yhteensä kahdeksan vuotta ja kirjoittanutkin lyhyestä saksasta E:n. Siitä huolimatta en varmasti tulisi sillä toimeen. Kun ei sitä edes oikein kuule missään, niin ei pysy kielitaito yhtään yllä. Siispä oon niin kateellinen niille, jotka osaavat ja uskaltavat tuota kieltä puhua. :)

    Aikamoisia herkkuja ootte päässeet maistelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täällä kyllä tulee vihaista katsetta aika nopeasti, jos koira on hetkenkin vapaana. Vaikka se olisi minkälainen tottelevaisuusvalio.

      Tuo kielitaito on kyllä jännä, en minäkään sitä ole missään käyttänyt, mutta kun on sen ympäröimänä koko ajan, niin jotenkin se sieltä vaan aktivoituu enempi pinnalle. Enkä ottanut paineita siitä, jos nyt joku sana siellä välissä meni englanniksi. Kun enhän täälläkään itse rupea ketään korjaamaan, jos joku miksaa kahta kieltä. Pääasia, että tulee ymmärretyksi :).

      Poista
  3. Suosittelen uutta matkaa Berliiniin, siellä on tullut ihan huimaa tahtia kaikkea uutta vegaanista... löyty oikea matkaopaskin :o

    http://www.tripsteri.fi/berliini/vegaani-kasvisruoka/

    VastaaPoista